Leikki ja leikillisyys opettajankoulutuksessa

Opettajankoulutusta kehitetään parhaillaan laajamittaisesti. Tästä kertoo muun muassa se, että Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi korkeakouluille lähes 14 miljoonaa euroa avustuksia opettajankoulutuksen kehittämishankkeisiin (OKM:n tiedote 15.6.2017). Monen kehittämishankkeen tavoitteena on tukea entistä enemmän opettajien työelämätaitoja sekä kehittymistä uutta luoviksi asiantuntijoiksi ja digipedagogeiksi. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (POPS 2014) ja oppimisympäristöjen moninaisuus edellyttävät opettajilta pedagogista asiantuntijuutta, jossa yhdistyvät luovuuden ja digitaitojen lisäksi myös monialaisten oppimiskokonaisuuksien rakentaminen ja tiimiopettajuus.

Asiantuntijatyö on älykästä ongelmanratkaisua, johon myös korkeakouluopiskelijoiden tulee saada opintojensa aikana riittävät valmiudet ja taidot. Digitalisaation ja jatkuvan muutoksen myötä keskeistä on kyky oppia eräänlaiseksi monilukutaitoiseksi löytöretkeilijäksi, työskentelemään tiimeissä ja toimimaan kokeilukulttuurissa. Löytöretkeily on tapa pysyä mukana muutoksessa (Välikangas, 2016) ja se on pohjimmiltaan asennoitumista ja toimintaa, jossa voi kehittyä muun muassa erilaisten luovien ja leikillisten oppimisprosessien kautta. Leikillinen oppiminen yliopisto-opinnoissa haastaa opiskelijoiden ongelmanratkaisutaidot, luovuuden sekä kyvyn ennakoida ja nähdä asioita, joita ei vielä ole edes olemassa.

Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa on vuodesta 2005 järjestetty leikkiin, peleihin ja leikilliseen oppimiseen liittyviä opintojaksoja, joiden tarkoituksena on ollut perehdyttää opiskelijoita leikin, pelien ja digitaalisen teknologian maailmaan. Opintojaksojen sisällölliset teemat ovat pohjautuneet leikillistä oppimisympäristöä koskeviin tutkimuksiin (esim. Hyvönen, Kangas, Kultima & Latva, 2007; Hyvönen, 2008; Kangas, 2010; Kangas & Ruokamo, 2012; Kangas, Siklander, Randolph & Ruokamo, 2017), ja sittemmin monipuolistuneet oppimisympäristöjen kehittymisen ja uusien tutkimusten myötä.

Vuonna 2009 Leikilliset oppimisympäristöt -opintojaksolla opiskelijat kehittivät liikunnallisia pelejä ja pelillisiä oppimisprosesseja, joita integroitiin matematiikan sisältöihin. Opetustilat sijaitsivat Santa Claus -hotellissa Rovaniemellä. Opintojakso liitettiin kiinteästi Lappset Group Oy:n kanssa tehtävään yhteistyöhön ja opiskelu tapahtui autenttisessa ympäristössä, hotellin tiloihin rakennetussa leikkikenttäympäristössä. Opetussisällöt olivat ajankohtaisia, vaikka silloisissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (POPS 2004) ei vielä korostettu leikkiä ja peliä oppimisessa ja opetuksessa samalla tavalla kuin ne ovat edustettuna vuoden 2014 opetussuunnitelmassa. Teknologian, mobiililaitteiden, uusien sovellusten ja paikkatietojärjestelmien kehittymisen myötä leikilliset oppimisympäristöt voivat tänä päivänä olla moninaisia ja rakentua missä tahansa.

Keväällä 2016 ja 2017 toteutimme kollegani Pirkko Siklanderin kanssa “Leikit, pelit ja leikillisyys opetuksessa ja oppimisessa” -opintojakson Lapin yliopistossa intensiivikurssina. Opintojakson opetussisällöt sekä menetelmät haastavat, ei vain opiskelijat, mutta myös opettajat improvisoimaan ja heittäytymään leikillisyyteen. Jokainen saattoi kokea opintojakson aikana leikin ja leikillisyyden yhteisöllisesti ja omakohtaisesti. Opintojakson toteuttaminen yhteisopetuksena on hyvin palkitsevaa ja motivoivaa; parhaimmillaan se on opettajien välistä luontevaa vuorovaikutusta ja dialogia, jossa asiantuntijuus on jaettua ja toisiaan täydentävää.

Opiskelijat tuottavat opintojakson aikana pienryhmissä luovan tuotoksen, jonka ideointiin heillä on käytettävissään rajattu tuntimäärä ja joka esitellään opintojakson päätöskerralla. Opintojaksolla on useita oppimistavoitteita. Tavoitteena on, että opintojakson suoritettuaan opiskelija: 1) osaa yhdistää uusinta oppimisteoreettista tietoa leikin ja pelin konteksteihin, 2) osaa perustellen mallintaa erilaisia leikillisiä ja pelillisiä oppimis- ja opetusprosesseja, 3) osaa soveltaa teoreettista tietoa ja käytännön esimerkkejä oppimisympäristöjen suunnitteluun tai tutkimukseen, ja 4) osaa hyödyntää teknologioita ja muita resursseja opetuksen ja oppimisen suunnittelussa.

Teoria kulkee mukana luovan ja leikillisen oppimisen prosesseissa ja sen tulee näkyä myös opintojakson aikana työstettävässä blogipäiväkirjassa, jossa opiskelijat reflektoivat oppimistaan ja kokemuksiaan. Kokemukset opintojaksosta ovat olleet hyvin myönteisiä. Vaikka jotkut saattavat opintojakson alussa epäröidä leikin ja leikillisyyden roolia oppimisessa ja opetuksessa, moni on kuitenkin myös  yllättynyt niiden potentiaalista ja merkityksestä.

Pääsimme ryhmämme kanssa heti hyvin vauhtiin ja ryhmätyön suunnittelu oli äärettömän hauskaa ja mieltä keventävää. Leikillisyydellä on ihmiselle suuri vaikutus. Kyky käyttää mielikuvitusta ja heittäytyä mukaan leikkeihin ja peleihin, kuuluu meidän elämään lapsuudesta vanhuuteen.” (opiskelija)

leikit_pelit

Opintojakso toteutettiin myöhään keväällä, jolloin se on ollut useimpien opiskelijoiden kevään viimeinen opiskeluponnistus.  Oli innostavaa lukea opiskelijoiden blogipäiväkirjoista, kuinka opintojakso oli heitä “herättänyt” ajattelemaan aivan uudella tavalla ja “laatikon ulkopuolelta”, kuten eräs opiskelija kuvasi.

Omalla kohdalla tuntui siltä, kuin joku lukko olisi auennut sisältäni ja minusta kuoriutui vatsa kippurassa naurava lapsi. En olisi voinut toivoa parempaa lopetusta ensimmäiselle opiskeluvuodelleni.” (opiskelija)

Kokemukset motivoivat jatkamaan opetuksen kehittämistä. Leikki, pelit ja leikillisyys sekä sisältönä että menetelmänä soveltuvat erinomaisesti myös yliopisto-opetukseen. Tulemme raportoimaan leikillisestä oppimisesta yliopisto-opiskelussa myöhemmin myös tieteellisissä julkaisuissa.

Hyvää kesää kaikille!

Lähteet:

Kangas, M., Hyvönen, P., Randolph, J. & Ruokamo, H. (2017). Teachers’ Engagement and Students’ Satisfaction with the Playful Learning Environment. Teaching and Teacher Education, 63, 274–284.

Välikangas, L. (2016). Löytöretkeilyä muutoksen maailmassa. Vaikuta ja Vaikutu –seminaari (Tieke), Koskenranta, Helsinki, 29.9.2016.

Kangas, M. & Ruokamo, H. (2012). Playful Learning Environment(s). In N. M. Seel (Ed.). Encyclopedia of the Sciences of Learning. (Vol. 1 pp. 2653–2655). New York: Springer.

Kangas, M. (2010). The school of the future: Theoretical and pedagogical approaches for creative and playful learning environments. Doctoral dissertation. Acta Universitatis Lapponiensis 188. University of Lapland, Faculty of Education, Finland. Rovaniemi: University of Lapland Printing Centre.

Hyvönen, P. (2008). Affordances of playful learning environment for tutoring playing andlearning. Doctoral dissertation. Acta Universitatis Lapponiensis 152. University of Lapland, Faculty of education, Finland. Rovaniemi: University of Lapland Printing Centre.

Hyvönen, P., Kangas, M., Kultima, A. & Latva, S. (2007). Let’s Play! Tutkimuksia leikillisistä oppimisympäristöistä. Lapin yliopiston kasvatustieteellisiä raportteja 2. Toinen korjattu painos. Rovaniemi: Lapin yliopistopaino.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *